Tänään sain sähköpostia Evirasta. Karkamo soitti jo päivällä tuloksista, ja juteltiin jokunen tovi puhelimessa. Puhelun jälkeen tuli helpottunut olo, vaikka olenkin surullinen että Stara joutui tietämättömyyteni ja hyväuskoisuuteni vuoksi kärsimään liian kauan. Mistä ihmeestä mä olisin voinut tietää kuinka sitä sattui kun se ei osoittanut mitään klassisia kivun merkkejä? Aina kun se oli jotenkin outo, kiikutin sen lääkäriin, ja kerta toisensa perään mulle sanottiin ettei se ole kipeä. Koitettiin kipulääkekuurejakin eikä koira vastannut niihin lainkaan, joten vielä enemmän vahvistui ajatus ettei se ole kipeä.
Noh, avaus paljasti ihan muuta... Otin lausunnosta printscreenit:
Tästä sitten jokainen voi päätellä millainen tunteiden myräkkä sisimmässä pyörii...
Joku (kohteliaasti anonyymi, tietenkin) kyseli yhden kirjoitukseni kommentissa olenko ajatellut olenko vain itsekäs kun pidin koiran hengissä. Kyllähän sitä tuli monet kerrat ajateltua. Ajattelin monia muitakin asioita, mutta jos olisin tiennyt tämän, olis mun rakas ystäväni päässyt nukkumaan jo kauan sitten. Tästä ei kukaan sanonut halaistua sanaa. Kukaan ei edes vihjannut että Staralla voisi olla vesipää. Saatan ehkä tietää jonkin verran koirien maailmasta, mutta eläinlääketieteen ammattilainen en ole. Vaikka nyt on sinällään helpottunut olo kun koira sai lopullisen diagnoosin, oli tämä silti kuin märkä rätti vasten kasvoja. Kaikesta oppii.
Sieluun sattuu niin saatanasti!!! En edes pyydä kielenkäyttöäni anteeksi, niin pahalta musta tuntuu.
Päästiin muuttohommiin perjantaina 1.7., huolimatta siitä että Stara ei vieläkään ollut ihan kunnossa maanantaisen kohtauksen jäljiltä. Se oli ollut koko viikon outo, jotenkin poissaoleva ja elämän ilo oli hävinnyt sen silmistä. Perjantaina seurasi uusi lievempi kohtaus. Se piti myös paastoa perjantain ja lauantai aamun, muttei vaikuttanut suoranaisesti huonovointiselta tai kipeältä. Se oli outo. Todella outo.
Lauantaina soitin heti kymmeneltä eläinlääkärin auettua ja varasin ajan pojan viimeiselle matkalle. Päästiin samantien lähtemään, ja lähes paniikissa suuntasin Volvon keulan kohti tuota painajaismaista paikkaa jossa mun viimein pitäisi laskea mulle niin rakkaasta ystävästä irti. Staralla heilui häntä eläinlääkäriin mennessä, ja se hetkeksi piristyi huomattavasti. Odotellessamme lääkäriä huoneeseen, se kollasi läpi kaikki hajut mitä huoneessa oli, ja meinasi ratketa riemusta nähdessään eläinlääkärin.
Lääkäri antoi esirauhotuksen ja ehti sanoa että lähtee hetkeksi huoneesta jotta aine vaikuttaa, kun Stara oli jo aivan kanttuvei. Silittelin Staran päätä, kuiskailin sille kuinka tärkeä se on ja vähän ennen lopullista unta kuiskasin sen korvaan viimeisen vapaan. Sen turkki kastui kyynelistä ja vaikka kuinka tiesin että se on poissa, en meinannut laskea irti ollenkaan.
Kun sitten viimein nousin ylös poistuakseni huoneesta, tuli pohjaton helpotuksen tunne; Stara on vapaa eikä meidän tarvitse enää koskaan miettiä sattuuko sitä. Ei enää jatkuvaa ulosteiden tai oksennusten siivousta. Sitten se kurjempi puoli; ei myöskään enää koskaan iloista hännän heilutusta, jaloissa pyörimistä ja näätämäistä päätä korvat kalloa vasten ja silmät harittaen nenän edessä kun koitat katsoa televisiota. Surullista. Mulla on valtava ikävä jopa niitä hetkiä kun rättiväsyneenä tulin töistä kotiin, parahdin itkuun ja ryhdyin siivoamaan Staran sotkuja. Ei se koira niitä tahallaan tehnyt, enkä ikinä niin ole ajatellutkaan. Se oli kipeä, vaikkei suoranaisesti kipeä ollutkaan.
Aloitin kirjoittamaan tätä jo joku aika sitten, mutten pystynyt jatkamaan loppuun saakka.
Nyt on 18.7. ja koin vielä hetki sitten olevani valmis avaamaan kirjoituksen uudelleen. Väärin. Istun töissä ja pidättelen itkua. En pysty katsomaan Staran kuvia, en puhumaan siitä. Tunsin piston rinnassa kun lauantaina ihailin Anttilassa yhtä mattoa jollaisesta en koskaan Staran aikana voinut edes haaveilla. Tunsin syyllisyyttä siitä että pystyisin jatkossa sisustamaan kotiani mieleisekseni eikä tarvitse miettiä mikä materiaali tai minkä kokoinen matto on oltava, jotta sen saa pestyä helpoiten. Tunsin syyllisyyttä siitä että luovutin koiran kanssa, sekä siitä että yritin niin kamalan kauan vaikka tiesin että koiralla on ongelmia.
Tällä hetkellä päällimmäisin tunne on tyhjyys. Mun elämästä puuttuu jotain. Mun elämästä puuttuu Stara. Tuo koira toi kaikkien ongelmiensakin kanssa mun elämään niin paljon sisältöä, niin paljon kaikkea uutta, etten voi kuin olla kiitollinen että sain pitää sen luonani edes lyhyen hetken.
Varasin Staralle tälle päivälle ajan lääkärille, sillä se on taas huonona. Pissaa, oksentelua, horjumista ja tolkutonta väsymystä... Meinasin jo luovuttaa, mutta jokin ääni pään sisällä sanoi että täytyy vielä jutella eläinlääkärin kanssa pojan jatkosta.
Mentiin siis lekuriin ja pyysin että lääkäri katsoisi Staran päätä joka tuntuu niin kovin hassulta. Puhuttiin siitä kuinka Stara taas pissailee sisälle ja kuinka sen syöminen on alkanut vaikeutua, kun pienen kanan kaulan syömisessä saattaa mennä 20 minuuttia ja toiminta näyttää kovin vaivalloiselta. Ell katsoi koiran suuhun joka oli siisti ja hyväkuntoisen näköinen, ja tutki myös käsin koiran pään. Päästä hän sanoi ettei Staralla ole juuri mitään lihaksia, ei edes purulihaksia jotta saisi ruokansa syötyä, joten ei ihme että ruokailu on vaivalloista. Hän sanoi epäilevänsä vahvasti myasthenia gravista, joten otettiin vasta-ainetesti jonka tulokset tulevat viimeistään ensi viikon alussa. Kuvattiin myös Staran rakko joka oli muuten siisti, mutta siinä oli osittaista paksuuntumaa. Pissatesti näytti samealta mutta pikatestillä siitä ei löytynyt mitään, huomenna illalla tulee lopulliset tulokset.
Tässä muutama video parin päivän takaa:
Kaikki videot on kuvattu kymmenen minuutin sisään. Alla myös kuvia samalta hetkeltä.
Tänään kun tultiin ekalta eläinlääkärireissulta kotiin yhden aikaan, Stara kävi nukkumaan meidän sängylle ja nukkui siinä lähes samassa asennossa puoli kuuteen saakka että piti taas lähteä lääkäriin otattamaan pissanäytettä jota ei saatu aiemmin päivällä kun rakko oli tyhjä.
Kun tultiin kotiin, en meinannut saada koiraa autosta kun se perääntyi ja tuijotti kuin ei tuntisi mua lainkaan. Pyysin lääkärissä mukana ollutta ystävääni katsomaan miten ihmeellinen koira on, ja kun hän tuli, saatiin koira viimein ulos autosta. Hyvin hitaasti ja varovasti, mutta se tuli ulos. Kun sain kotioven auki ja Riesa tuli ovelle moikkaamaan, Stara kävi sen päälle. Tilanne laukesi kun karjaisin ja Riesa poistui paikalta, hämillään itsekin Staran yllättävästä käytöksestä.
Tämän jälkeen koira on ollut illan ihan omissa maailmoissaan, vaikkei saanut minkäänlaista lääkettä eläinlääkärissä.
Näytin lekurille Staran aiempia ell-lausuntoja ja labrakokeita, samoin näytin mm. tämän videon:
Tästä videosta eläinlääkäri sanoi ettei tosiaankaan ole normaalia. No ei niin.
Ell sanoi ettei halua herättää liian suuria toiveita, enkä liian toiveikas olekaan. Sain silti ihan pienen toivon kipinän että jospa saataisiin tuo pissailu kuriin kun juteltiin lääkityksen aloituksesta. Kuollaksenikaan en muista kyseisen lääkkeen nimeä, mutta huomenna se selviää kun soitetaan illalla pissanäytteen tuloksista. Huomista odotellessa...
PÄIVITYSTÄ:
Soitettiin tänään eläinlääkärin kanssa pissakokeiden tuloksista, ja kuten arvelinkin; ne olivat puhtaat.
Pidätyskyvyttömyyteen määrättiin lääke jonka nimeä en taas muista (joku Pro-alkuinen) mutta huomenna apteekkiin päästessähän se selviää. Kerroin myös eilisestä kohtauksesta ja eläinlääkäri sanoi näkemänsä videon, sekä eilen tapahtuneen perusteella että vaikuttaisi vahvasti epilepsialta. Sovittiin että seurataan kohtauksia ja tarvittaessa lääkitys jos siltä näyttää.
Nyt kun näitä ongelmia taas kasaa nippuun, niin alkaa näyttää aika toivottomalta...
Lateraalisten aivokammioiden laajentumat, pissaongelmat, lievä ataksia, lihaskato ja nyt sitten vielä hyvin mahdollinen epilepsia, puhumattakaan vatsaongelmista joita ei ole kokonaan selätetty, mutta ne on paremmalla mallilla. Helvetin helvetti. Kaikesta huolimatta tämä(kään) eläinlääkäri ei nähnyt Staran konkreettisesti kipuilevan vaikka vaivaa on jos jonkinmoista. Se on edelleen positiivista.
Nyt jännätään vielä myasthenia-tuloksia ja sitten ihmetellään lisää.
Nyt jos joku joskus tulee mulle sanomaan (tai kuulen kiertoteitse) vielä kerran ettei tätä koiraa ole tutkittu riittävästi, saatan läppästä niin kovaa ettei Googlekaan enää tyyppiä löydä. Sama jos kukaan tulee sanomaan ettei meillä ole elämää rajoittavia ongelmia, tai että pohdinnat koiran lopettamisesta pitäisi vaihtaa uuden kodin etsimiseen jos en kerran enää itse jaksa. Tätäkin olen kuullut. Tuo koira ei lähde multa koskaan uuteen kotiin, vaan kun sen aika on, kuiskaan sille viimeisen vapaan ja itken itkuni sen turkkiin, niin jumalattoman sydäntä raastavaa kuin se onkin.
Pitkästä aikaa kuulumisia kun vihdoin sai hetken ihan vain itselleen.
Kesä etenee hyvää vauhtia, ja Staran vointi on heitellyt. Se oli pitkään, siis oikeasti pitkään (lähes pari kuukautta) tekemättä sisälle tarpeitaan lähes täysin. Kolmena päivänä olen siivonnut sen jäljiltä, joka on valtava edistys aikaisempaan. Ylenpalttista pidättämistä ei ole myöskään esiintynyt, jota oli vielä vähän aikaa sitten.
Stara paastottaa itseään vähintään paristi viikossa, ja nyt sillä on ollut vatsa vähän sekaisin. Uskoisin sen johtuvan lämmöstä koska viileämmällä ilmalla tätä ei esiinny enää lähes koskaan jos ei liity suoraan ruokintaan. Oksentelua on ollut kahdesti touko-kesäkuun aikana, eikä poissaolokohtauksia ole juurikaan tullut. Ollaan siis hyvällä kaudella :)
Me muutetaan huomattavasti nykyistä isompaan asuntoon muutaman viikon päästä, ja hieman hermostuttaa kuinka Stara siihen suhtautuu. Koirat saavat oman huoneen takapihalle vievästä huoneesta, jossa voivat relata kun emme ole kotona. Puoliso osti taannoin kameran meille jotta voin työpäivän aikana seurata mitä koirat touhuaa, mutta ilokseni ne vain nukkuu. Ei meillä kyllä tuhoja ole tehtykään oikeastaan sen jälkeen kun Riesa oppi olemaan.
Staran kanssa on nyt harjoiteltu ulkoruokinnalla. Koska elikolla on korvat vain koristeena, se saa tällä hetkellä ruoan ainoastaan ulkoa kun tekee "töitä" (lue: tulee kutsusta luokse). Edistystä on tapahtunut pienin askelin. Aktiivinen harjoittelu monta kertaa päivässä tuottaa edes jonkinlaista tulosta :D
Tästä on hyvä jatkaa.
Kaiperlan luona käyminen aiheutti Staran sisäsiisteyteen entistä enemmän takapakkia.
Se pissailee nyt enemmän, mutta ensimmäistä kertaa ikinä mun piti leikata siltä kynnet. Olen joskus sen tullessa 13 viikkoisena vissiin kerran harjoituksen vuoksi sen kynnet leikannut, mutta yli kahteen vuoteen se ei ole kynsisaksia nähnytkään. Sen kivun aiheuttama aggressio myös helpotti, vaikkei kipukäytös kokonaan kuitenkaan poistunut. Uskoisin että aivokammioiden laajentuma aiheuttaa ainakin jonkin verran painetta ja mahdollisesti särkyä päähän. Olen aiheesta keskustellut nyt useamman eläinlääkärin kanssa jotka vain vahvistavat epäilyäni, varmuudella ei mitään kuitenkaan voi sanoa. Maaren jälkeen Stara on myös ravannut enemmän kuin aiemmin, joka on varsin positiivista.
Ollaan taas vähän harjoiteltu ihmisten lähestymistä vaikkei tuloksia ollakaan oikeastaan saatu aikaan, niitä kun pitäisi voida harjoitella joka päivä useamman kerran. Tarkoituksena olisi että Stara asettuisi ihmisen sivulle istumaan, josta seuraisi palkka. Joskus haaveilin kaverikoira-toiminnasta tuon avoimen ja sosiaalisen koiran kanssa, mutta se on jäänyt haaveeksi, sillä kun tuppaa älli karkaamaan heti kun näkee vieraita ihmisiä. Etenkin lapset saa sen niin onnesta sekaisin ettei sen kanssa oikein voi riskiä ottaa että se keilaisi kumoon pienen ihmisen, saati vanhuksen. Sisäsiisteydenkään vuoksi sitä ei oikein voi viedä minnekään kun koskaan ei tiedä milloin se laskee alleen tai vetää juoksupaskat niinkuin käydessämme vanhempieni luona; koira oli juuri kakannut lenkillä, ja kun päästiin äidin ovesta sisään, se juoksi ensimmäisenä olohuoneeseen ja kyykkäsi vauhdista äidin valkoiselle matolle. Arvata saattaa ettei se ole oikein tervetullut enää kylään... Viihdyttäköön sitten vain kotijoukkoja :)
Käytiin eilen Kaiperlan käsittelyssä Staran kanssa.
Mä en ole koskaan nähnyt tuota koiraa niin reikäpäänä kuin tapaamiseen mennessä; se sinkoili, veti ja hillui kuin hullu. Täysin vastakohta sille rauhalliselle, jopa väsyneelle koiralle jonka tunnen, ja jollainen se oli takaisin kotiin päästyään.
Maarella on kyllä taikanäpit. Stara ei ole vielä tähän mennessä ollut niin rauhallinen vieraan ihmisen käsitellessä kuin se oli eilen, etenkään nyt kun se on ollut kipeä. Maare sanoi että monesti ihminen koskee vain lihaksiin ja saa koiran reagoimaan, hän menee suoraan hermostoon ja koira ei reagoi kuten normikosketuksessa. Pään ja niskan aluetta hoitaessa ja Staran omituisesta kallosta kysyessä hän sanoi takaraivon "siirtyneen" eteen (tai jotain vastaavaa, en muista sanatarkasti pitkään huonosti nukkuneena) joka aiheutti aivonestekiertoon häiriötä ja painetta kammioissa. Käsitin että nestekierron pitäisi alkaa pikkuhiljaa edes jotenkin normalisoitumaan mikäli koira vastaa hoitoon, ja sovimme että laitan viestiä parin viikon päästä kuinka meillä menee. Uutta käyntiä ei sovittu ainakaan vielä. Vammasta hän sanoi että se olisi syntymävamma, ei perinnöllinen. Puhuttiin synnytyksestä ja kerroin että Stara oli ollut toisiksi viimeinen pentu, edellisen pennun ja Staran syntymän välillä oli ollut useampi tunti, vaikka muuten synnytys oli edennyt nopeasti. Epäiltiin Staran olleen jumissa synnytyskanavassa tmv. josta vamma voisi olla lähtöisin. Tätä itsekin jossain vaiheessa pohdin kun kasvattajalle soitin ja kysyin synnytyksestä. Kotiin tultua se ravasi, siis RAVASI!!! eikä peitsannut kuten yleensä :D En tiedä voiko hoito edes vaikuttaa noin nopeasti vai oliko kyse vain sattumasta jollaisia aina välillä tuon kanssa käy, mutta innostuneena asiasta hehkutan nyt kuitenkin.
Meillä oli muuten myös tällä viikolla kaksi päivää niin ettei ollut yhtään pissaa, kakkaa tai oksennusta lattialla. Olisin voinut itkeä onnesta, sillä itku on päässyt kerran jos toisenkin silkasta uupumuksesta kun työpäivän jälkeen rättiväsyneenä ensimmäinen asia jonka joutuu tekemään kotiin tultua on tallottujen pissojen, oksennusten ja ulosteiden siivous asunnosta. Mä toivon sydämeni pohjasta että jos tuon elikon nestekierto saadaan toimimaan edes vähän paremmin niin se vaikuttaisi myös noiden tarpeiden sisälle tekoon.
Palasin 1.2. takaisin työelämään opintovapaiden jälkeen. Päivät ovat pidempiä kuin opiskellessa, ja se näkyy koirissa, etenkin Starassa. Meillä on lähes päivittäin oksennusta, pissaa ja kakkaa lattialla töistä tullessa, ja se kieltämättä harmittaa. Stara on oksennellut jokseenkin aina, mutta kun ryhdyin opiskeluaikana kokeilumielessä syöttämään sitä useita kertoja päivässä pieniä määriä, alkoi oksentelu helpottaa. Nyt kun sillä on taukoa ruokailusta työpäiväni ajan, on lähes poikkeuksetta oksennusta lattialla. Ruokabaari ei voi olla auki koko päivää, koska kaksi resurssiaggrea koiraa ruoan lähellä valvomatta ei ole terveellinen yhdistelmä. Ja Riesa sitäpaitsi söisi itsensä hengiltä ihan vaan jottei kaverille jäisi mitään. Sillä ajatuksella se vetää tarjotut salaatitkin pitkin hampain.
Mä olen nyt alkanut suunnittelemaan kuinka saisin kouluttajan toiminnan alkuun niin että voisin irtisanoutua vakityöstäni, sillä siten pystyisin olemaan enemmän läsnä. Yksi valtavan suuri syy on myös se että en kestä joka päiväistä eritteiden siivoamista enkä ajatusta koiran nukuttamisesta näiden ongelmien vuoksi. Koirasta en liioin luovu.
Staran kanssa ollaan menossa Kaiperlan käsittelyyn 25.2. Saatiin akuuttiaika koska herra päätti napata mua ranteesta jokin aika sitten. Onneksi oli paksut ulkovaatteet päällä kun oltiin juuri lähdössä ulos, kun Stara koitti ulko-oven auetessa sujahtaa ovesta. Estin sen karkaamisen laittamalla käden eteen (en tarrannut koiraan kiinni) kun se pelkästä kosketuksesta rähähti ja otti ranteesta. En saanut alkuun sanaa suusta hämmästykseltäni, kun koira itse irrotti ja tuijotti mua rähisten. Seisoin vain paikoillani ja taisin todeta "höpöhöpö" tai jotain muuta vastaavaa, ja hetken päästä edessä oli kuin eri koira, vähän niinkuin Starakin olis miettinyt jotta "mitähän vittua just tapahtui?". Se on ollut myös herkkis ulkona. Mm. ilmojen lämmettyä kun satoi "lunta" (lue: märkiä rättejä) se notkisti takapihalla selkää ja korvat oli tiukasti luimussa, silmät sihrulla ja häntä alhaalla, ihan kuin sitä sattuisi ihan kamalasti jokainen hiutale. Ostin sille sadetakin ja hetken totuttelun jälkeen takin kanssa on helpompi ulkoilla. Koira ei ole ihan niin piestyn näköinen kuin ilman takkia. Olen jo jonkun aikaa sanonut kuinka koira on jotenkin outo. Sen käytös on muuttunut aina vain vaikeammaksi lukea, ja vaikka se on pennusta saakka ollut ylin ystävä kaverini leikatun uroksen kanssa, on niiden leikeissä tällä hetkellä jotain jännitettä. Se ei kuitenkaan ole lainkaan samaa kuin kastroimattomilla nuorilla uroksilla, ja Stara on outo myös muiden koirien kanssa, mutta tuon tietyn uroksen kanssa sen käytös pisti silmään. Toivon sydämeni pohjasta että Maare löytää ja saa hoidettua jos tuolla kipuja on. Sitä odotellessa :/
Jälleen on kulunut tovi viimeisimmästä kirjoituksesta, ja Facebookin ryhmässä olevan keskustelun myötä innostuin kirjoittamaan pientä yhteenvetoa elämästä vammaisen koiran kanssa.
Kirjoitan nyt kuitenkin hieman kuulumisia ensin.
Joulu ja uusi vuosi meni rauhallisesti, tosin aloitettiin vuosi antibioottikuurilla sillä Staralla oli jälleen suolistotulehdus. Ja kaasua. Ja hiekkaa vatsassa. Se myös oksenteli ja ripuloi. Oli oikein oivallista joulun tienoilla lykätä liki 300e eläinlääkäriin, kun joulunahan ei tunnetusti ole mitään muuta rahan menoa...
Uutena vuotena toipilas oli aivan onnesta soikeana raketeista. En vienyt koiria lenkille rakettien paukkuessa, mutta ne saivat halutessaan tulla takapihalle mukaan kun menin tupakalle, ja Staralla olikin joka kerta kiire kun näki että laitan pihatossut jalkaan. Se oli aivan intona paukkeesta ja väriloistosta; sen häntä heilui ja korvat olivat tiiviisti eteenpäin suunnattuna. Kun se sai notkua takapihan aidalla, se oli kuin transsissa.
Tammikuun kovat pakkaset sai arktisenkin koiran vetäytymään vällyjen väliin ja nostelemaan jalkojaan ulkona pikapissalla käydessä. Ihmeellistä kyllä, se ei silti pissaillut sisään koko aikana kun pakkanen pyöri -20 ja sen yli. Ei käyty juurikaan lenkeillä tai puistossa koska viisi minuuttiakin ulkona sai raasun loikkimaan kolmella jalalla. Ostin sille sitten tossut :D
Videota kuvatessa en voinut pitää pokkaa, mutta harjoiteltiin kyllä rauhallisesti videon jälkeen tossujen laittamista ja niillä kävelyä. Stara ei arvostanut, mutta onneks namit menee (sisätiloissa) kaiken muun edelle niin tossunkauhistuksetkin saivat olla rauhassa.
Mutta asiaan... :
Staran tullessa 13viikkoisena en vielä huomannut pennussa mitään erikoista. Se oli reipas, rohkea, avoin ja sosiaalinen. Jopa tyhmän rohkea. Pidin sitä vain tavallista reippaampana yksilönä, joka oli täysin erilainen verraten aiempiin koiriini jotka ovat olleet pehmeämpiä, epävarmempia ja ihmisiä kohtaan pääsääntöisesti hieman pidättyväisempiä.
Tullessaan Stara pissaili koko ajan. Se saattoi kymmenen minuutin sisään pissata kolme kertaa, mutta ajattelin asian johtuvan siitä että se oli ollut myös tarhassa osan ajasta. Kuukauden päivät sitä taisi kestää kunnes tajusi alkaa pienin elein pyytää takapihalle. Seitsemänkuisena se oli aika pitkälti sisäsiisti, vaikka vahinkoja edelleen sattui kun se oikein innostui jostain. Samaan aikaan aloin kiinnittämään huomiota kuinka koiran lihaksisto ei vain kehity, vaikka se liikkui ihan hitosti päivittäin, niin irti kuin hihnassa. Sen runkokaan ei kehittynyt vaikka korkeutta toki kasvoi. En kuitenkaan vielä huolestunut asiasta, sillä ison koiran pentu kun saattaa kehittyä pitkään, ja koira oli sairastanut pahan giardiatartunnankin tullessaan (joka veikin meidät Viikkiin keskellä yötä pennun mennessä huonoon kuntoon) joten hitaampi kehitys ei ollut ihmeellistä. Kiinnitin erityisesti sen liikkeisiin huomiota, jotka olivat ajoin haparoivia, ja mitä "vaikeampi" maasto (tienpintareet, metsä, jne) sitä enemmän se kompuroi ja horjui. Takapihan kolme porrasta se tuli useasti alas jalkoihinsa sotkeuduttuaan tai takapään petettyä, ja se peitsasi lähes koko ajan. Missään vaiheessa se ei ole vaikuttanut kivuliaalta, eikä se ole kaatumisiaan ja kompurointejaan itse juuri noteerannut. Kävin kuitenkin vuotiaana kuvauttamassa sen röntgenillä koska lihaksisto oli edelleen alikehittynyt ja koira oli motorisesti kömpelö. Tuloksena A/A lonkat, täysin puhdas ranka ja polvet 0/0. Kasvulinjat auki. Lekuri totesi koiralla olevan kohtalaisesti lihaksia etupäässä, takapää sen sijaan oli täysin lihakseton.
Tammikuussa -14 matka jatkui varjoainekuviin Talviolle, koiran ollessa 15kk. Varjoaineissa kasvulinjat oli edelleen auki, mutta koiran ranka täysin siisti. Talvio sanoi koiran liikkeitä katsellessa että se liikkuu ennemmin kuin peura, eikä kuten koira. Pään alueella ei kuitenkaan kaikki vaikuttanut normaalilta joten otettiin selkäydinnesteet talteen ja suunnattiin Vantaalle Aistiin pään ja niskan magneettikuviin. Siellä neurologi meinasi ensin että vika on minun päässä, koira on terve. Sain kuitenkin vaatimukseni koiran kuvauksesta läpi ja aivoista löytyi suurentumaa lateraalisista aivokammioista. Muita löydöksiä ei ollut. Staran "oireet" olivat tuolloin lieviä, eikä niitä huomannut juuri kukaan muu kuin minä, ellei se sattunut silmiin pistävästi kompuroimaan jonkun muun nähden. Palasin takaisin Talvion luokse magneettien kanssa, Jälleen katsottiin koiran liikkeitä ja Talvio kiinnitti huomiota peitsin ja ravin vaihdoksiin vaikka koira liikkui samaa vauhtia koko ajan. Hän totesi kuvat ja koiran liikkeet katsottuaan että koira on kehari, ja että vamma on voinut johtua esimerkiksi hapen puutteesta synnytyksen aikana, tai sitten voi olla perinnöllistä. Asiaa ei kuitenkaan valitettavasti voi todentaa mitenkään. Laitettiin vielä likvorit eteenpäin, ja niistä ei löytynyt juuri mitään,
Kuvailin Staraa paljon varjoainekuvien jälkeen, ja videoissakin näkyy selkeää muutosta liikkeessä verraten 2015 alussa kuvatuista tähän päivään. Laitoin kesällä viestiä myös Aistin neurologille joka oli ekalla käynnillämme aluksi sitä mieltä että vika on minussa, ja pyysin katsomaan videot Youtube-kanavaltani. Vastauksena tuli että he ovat paikallistaneet ongelmat päähän, ja koira saa jonkinlaisia "poissaolokohtauksia". Koira pitäisi tutkia myös sisäelinsairauksien varalta (maksa, munuaiset, sydän). Tätä keskustelua ennen Stara oli saanut jonkun ihmeellisen nykimiskohtauksen koirapuistossa, joskaan se ei ollut tyypillinen epileptinen kouristuskohtaus, vaan koira seisoi aloillaan ja sen raajat nyki vuorotellen hetken aikaa. Tätä ei ole tapahtunut enää uudelleen.
Tuossa nyt oli fyysisiä muutoksia ja oireita, henkinen kehitys on taas täysin toinen asia josta voisin kirjoittaa romaanin, mutten yksinkertaisesti juuri nyt jaksa... Tässä kuitenkin pintaraapaisu:
Stara oppii suhteellisen nopeasti asioita kun koulutan sitä, mutta koulutuskerran päätyttyä se ei enää niitä muista vaikka seuraavana päivänä olisi uusi sessio. Kun haluan että se oppii jotain, on meidän harjoiteltava pitkän aikaa joka ikinen päivä, useita kertoja päivässä, ja senkin jälkeen taitoa on pidettävä koko ajan yllä tai se unohtuu. Ei monikaan koira muista jos on kuukausia taukoa, mutta kun tämä ei muista edes viikkoa vaikka oltais ensin monta kuukautta tahkottu temppua päivittäin.
Keskittymiskykyä ei sinällään ole, ja koiraa on hankala kouluttaa operantisti koska se ei tajua tarjota mitään ellen ensin houkuttelulla näytä mitä siltä haluan. Se ei opi "perinteisinkään" menetelmin, mutta se on helpompi saada tarjoamaan käytöstä. Uskon että kun koira itse keksii miten se saa palkkion, se oppii nopeammin ja muistijälki on vahvempi.
Lenkeillä ja puistoissa Stara ei välttämättä edes tajua jos muut koirat näkee jotain ja lähtee juoksemaan, vaikka onkin erittäin riistan perään tajutessaan vaikkapa rusakon. Se saattaa myös jäädä haaveilemaan ja kun kutsutaan koirat luokse, se näkee kyllä että muut tulee, mutta jää paikalleen katsomaan että mitä nyt tapahtuu. Kun lähden kävelemään luokse, se seisoo paikallaan ja häntä alkaa heilua tajutessaan että se olin minä joka kutsui ja oltaisiin menossa kotiin. Hipsuttaa sitten vieressä vapaana autolle. Olen opettanut sille myös käsimerkit luoksetuloon, koska se ei tunnu aina kuulevan ääntäni kauempaa. Joskus sillä kuitenkin tulee, nykyään enenevissä määrin, näitä tällaisia ihmettelyjä. Se on saanut myös poissaolokohtauksia sekä lenkeillä että puistoissa, ja aiemmin hymyilytti kun koira on varsinainen taivaanrannanmaalari, mutta musta tuntuu että se on edennyt niin paljon että katsotaan missä ollaan vuoden päästä. Tai edes puolen vuoden.
Kaikkinensa elämä on raskasta, mutta antoisaa vammaisen koiran kanssa. Olen itse oppinut ja kehittynyt paljon Staran kanssa eläessä, ja vastaan on tullut sellaisia haasteita joita en aiemmin ole normaalin koiran kanssa kohdannut. On ollut valtavasti surua, mutta myös vastapainoisesti hurjasti pieniä ilon ja onnistumisen hetkiä. Ne on niitä jotka saavat jatkamaan päivästä toiseen ja uskomaan parempaan huomiseen.
Ei liene kummallista että ajoittain iskee epätoivo ja mielessä käy luovuttaminen, kun iso koira pissailee sisälle säännöllisen epäsäännöllisesti. Koskaan et kotiin tullessa tiedä mitä on vastassa, ja ehkä kamalin on ajatus siitä että koira on listinyt jomman kumman meidän kissoista, kuten se tappoi tyttären kanin. Kanin jonka kanssa se oli varttunut ja jota se ei ollut koskaan jahdannut vaikka sai sen kanssa olla.
Aion täydentää tätä tekstiä vähitellen kunhan lopputyö on tehty ja näyttösuunnitelmat valmiina. Sääli ettei Staraa voi käyttää näytössä, sillä tällä koiralla pystyisi taatusti näyttämään osaamisensa :)
Mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa jo aikaisemmin Staran vatsaongelmista ja missä tilanteessa ollaan nyt, mutta se on jäänyt kaiken muun jalkoihin, joten päätin kehittää aikaa ja energiaa tähän tänään.
Staralla oli paha giardia-tartunta pentuna. Se ripuloi lähes tauotta kotiutumisestaan asti, ja maaliskuun lopulla -14 lähdettiin yöllä päivystykseen kun pentu meni heikkoon kuntoon. Se oli saanut jo aiemmin vatsaa rauhoittavia sekä antibioottikuurin ripulin hoitoon, mutta niistä ei ollut hyötyä, ja vasta päivystyksessä giardia-pikatestillä selvisi syykin. Giardia tuhoaa suolinukkaa ja saattaa aiheuttaa arpeutumista suolistoon, joka luonnollisesti vaikuttaa koiran suoliston toimintaan. Yleensä terveillä koirilla se saattaa aiheuttaa hieman löysää mahaa tai ei oireile ollenkaan, mutta pennuilla tai heikon vastustuskyvyn omaavilla seuraukset voivat olla vakavampia.
Tuon tartunnan myötä meillä syötiin pelkkää raakaa pitkään, sillä Staran vatsa ei kestänyt edes yhtä desiä laadukastakaan kuivaruokaa lihan seassa. Kesän -15 aikana tilanne kuitenkin muuttui, jonka huomasin sattumalta kun opiskelijabudjetti pakotti siirtymään osittain kuivaruokaan, ja Staran vatsa kestikin sen. Alkuun se oli hieman löysällä, mutta p*skaa ei ollut metrin korkeudessa roiskeina. Sen jälkeen olen syöttänyt koirille sekä raakaa että nappulaa vaihtelevin suhtein, ja tällä hetkellä Staran vatsa on useimmiten normaali, eikä enää haittaa vaikka sille syöttäisi ruoan jämät tai tyttären leipä menisi väärään suuhun. Se on välillä syönyt myös pelkkää kuivaruokaa, eikä vatsa ole reagoinut. Kuivaruoka tulee kuitenkin valita tarkoin. Täytyy sanoa että olen helpottunut, sillä en tiedä montaa kurjempaa asiaa kuin koira jonka vatsa ei kestä mitään. Se ei ole ikävää pelkästään omistajalle, vaan myös koiralle.
Epäilin jo aiemmin että vatsaongelmat saattaisivat johtua giardiasta, sillä olin jonkin verran aiheesta lukenut ja Eviraankin otin yhteyttä saadakseni lisätietoa kun ei ollut entuudestaan tuttu vaiva, mutta ajattelin että onhan sekin mahdollista että koira on vain yksinkertaisesti herkkis. Luojan kiitos kaikki on todennäköisesti johtunut "vain" tuosta viheliäisestä alkueläimestä.
On pakko vielä lopuksi hehkuttaa kuinka onnellinen olen, kun koirat olivat perjantaina ensimmäistä kertaa kahdeksan tuntia keskenään, ja kotiin tullessa Stara ei ollut pissannut sisään. Olin bussissa jo lietsonut itseni tappiomielialalle ja henkisesti valmistautunut siivoamaan lainehtivan asunnon, mutta yllätys oli melkoinen avatessani oven ja käydessäni asunnon läpi :)
Rinexinistä ei ole ollut apua kuten Talvio arvelikin, vaan Stara on lääkityksestä huolimatta pissaillut sisään säännöllisesti.
Ihana, kaunis, aurinkoinen syyspäivä takana. Stara on vielä nyt illallakin kovin väsynyt eilisen aamun puistoilusta, joten jäi pitkä päivälenkki tekemättä tänään :/ Hain joka tapauksessa tänään Staralle Rinexinin pidätysongelmiin, vaikka lekuri sanoikin ettei usko siitä olevan apua Staran tapauksessa. Halusin kuitenkin yrittää. Eipä se mitään ota jos ei annakaan :) En aloittanut lääkettä vielä, sillä olen kotona tämän viikon ja koira pääsee ulos vähän väliä. Stara on ollutkin viime viikon torstaista saakka pissaamatta sisälle vaikka ollaan oltu töissä ja viikonloppuna oli menoa.
Pikkuhukka on viime aikoina hakeutunut nukkumaan mun tyynyn viereen, ja tulee päivittäin varovasti luokse, painaa pään syliin ja istahtaa viereen. Voiko hellyttävämpää olla? Ollaan lenkkeilty harvakseltaan, sillä suurin osa pidemmistä ulkoiluista vietetään nykyään puistossa jossa Stara saa liikkua vapaasti sen mitä itse jaksaa. Se sai myös ystäväni huskymix pennusta uuden kaverin, ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka varovainen Stara tuon pienen pennun kanssa oli. Ei mitään ylimääräistä rehaamista tai reikäpäänä pennun kumoon keilaamista, jota kauhulla odotin kun koirat tapasivat ekaa kertaa pennun ollessa about yhdeksän viikkoinen.
Eiliseltä puistoilulta saatiin napattua kuva kun kerrankin kummatkin pöljät olivat edes naama kameraan päin, vaikka suoraa kameraan katsomista onkin turha odottaa molemmilta samaan aikaan :D
Ja puiston jälkeen meno oli tällaista
Tällä hetkellä (taas kun ei ole pian viikkoon tarvinnut pissaa siivota) on toivo korkeammalla kuin hetkeen. Ehkä tää tästä. Ehkä me vielä onnistutaan. Vielä viime viikon alussa itkin omaa väsymystäni Staran kaivautuessa kainaloon kuin mitään ei koskaan tapahtuisi "väärin". Voi reppanaa <3 Se ei onneksi tajua tuon taivaallista mun pään sisällöstä. En kyllä tajua minäkään enää.
Pakko laittaa vielä yksi kuva kun mulla oli tosi pahoja kramppeja selässä pari viikkoa sitten, ja Stara toimi parhaana hoitajana :) Se katseli ensin hieman kauempaa ja kuunteli tuskailua ja ähinää aikansa, könysi sitten viereen ja painoi pään syliin. Voi miten rakas tuo onkaan <3 Kivut unohtui aika nopeasti kun koko tilanne oli niin kummallinen. Koira reagoi tavalla jota en ennen ole siinä nähnyt. Ja oli osansa toki parilla Tramalillakin... x)
Lisäyksenä 1.10.:
Laittelin sähköpostitse Staran videoita magneettikuvat ottaneelle neurologille elokuun lopulla (sille joka antoi ymmärtää tammikuussa ennen mri-kuvaa että vika on mun päässä, ei koiran, mutta löysikin sitten lateraalisista aivokammioista suurentumaa), ja nyt hänkin näki kuinka koira on muuttunut. Ilmeisesti useampi lääkäri on katsonut videot ja paikallistavat ongelmat päähän, mutta eivät usko että kaikki meidän ongelmat ovat neurologisia. Neurologi kehoitti tutkimaan sydämen, maksan ja munuaiset jotta niiden sairaudet voidaan lukea pois. Viimeisimpänä mainittuja ei ole vielä tutkittu, enkä tiedä tullaanko edes tutkimaan.
Olen Staran vuoksi ollut tyytyväinen viileään kesään, se kun ei jaksa edes kävellä saati kovempaa liikkua kun on lämmintä. Ajelin sen turkinkin jossain vaiheessa kun tuntui että se kärsi sisätiloissakin suunnattomasti vaikkei ole edes kunnon kesä ollut. Juuri kun mietin että ihanaa, syksy alkaa, alkoikin se "oikea" kesä :D
Stara on pitkän aikaa tehnyt tarpeensa sisälle, ja vain kuusi tuntia käyttämättä kun nukutaan on saanut pojan vuotamaan pari kertaa. Koska Stara on syönyt J&V nappulaa pentuna, ostin sitä säkin kun tuli yllättäviä menoja eikä opiskelijabudjetti antanut periksi pelkkää lihaa syöttää. J&V on kuulemma sopinut sille pentuna. Ei sovi ainakaan enää ei. Se sontii kuin lehmä, mutta positiivista on ettei se ole mennyt ripulille vaikkei nyt kiinteetä ulostetta tulekaan. Kuun vaihdetta odotellessa jotta päästään taas aiempaan ruokintaan. Stara on saanut kuitenkin lihaa luidensa ympärille, eikä kyse ole turvotuksesta. Lihasta ei toki sentään, sehän olisikin ihan liikaa pyydetty -.-
Kävin viime viikolla koirien kanssa hakemassa tyttären koulusta, ja koiria autoon laittaessa Stara ei millään meinannut suostua hyppäämään autoon. Ihmettelin asiaa koska onhan se aina vastahakoinen autoon menon suhteen, mutta nyt se oli tosi hankala. Stara kuitenkin viimein hyppäsi autoon, ja putosi samantien alas jalkojen lähtiessä alta. Ei kun uudestaan ja sitten onnistui. Kokeilin koiran läpi eikä se aristanut mitään paikkaa tai ollut muuten millänsäkään tippumisesta.
Kun tultiin kotiin ja päästiin meidän rapulle jossa on huimat nelisen porrasta, lähti Staran takapää alta ja se räpiköi kuin kala kuivalla maalla, etujalkojen yrittäessä pitää kroppaa jotenkin pystyssä. Se sai kuitenkin kasattua itsensä, jonka jälkeen portaiden nousu sujui ongelmitta.
Meillä oli myös about kuukausi takaperin joku ihmeellinen nykimiskohtaus kun oltiin koirapuistossa. Stara ei ollut suostunut liikkumaan moneen päivään kunnolla vaikka mahdollisuuksia oli, ja tämäkin ulkoilu tehtiin niin että juoksee jos tahtoo. Stara seisoi keskellä puistoa vähän pallo hukassa kun sillä alkoi yhtäkkiä raajat nykimään. Tilanne kesti vain hetken, ehkä puolisen minuuttia, ja koira pysyi koko ajan tolpillaan, mutta säikähdin tottakai, koska ensimmäinen mikä tuli mieleen oli lievä epileptinen kohtaus. Se tästä vielä puuttuisi.
Kaiken tämän keskellä olen alkanut pohtia vakavissani koiran nukuttamista. Vaikka se ei edelleenkään ole kipeä eikä kipulääkkeet kuureina muuta yhtään mitään, on mulla itselläni paha olla katsoessani tuota koiraa joka kaikesta iloisuudestaan ja sosiaalisuudestaan huolimatta menee huonompaan kuntoon koko ajan. Tää on paskaa.
Ja ihan varmasti moni miettii miksen ole ratkaisua tehnyt jo aiemmin, sillä siitä on kysyttykin. Siihen voin vastata vain että minä elän tuon koiran kanssa. Olen tuonut paljon kurjia asioita julki Staran tarinasta sillä se auttaa myös minua jaksamaan, mutta meidän päiviin liittyy myös valtavia onnistumisen tunteita, iloa pienistä asioista ja suunnaton määrä rakkautta tuota iloista, hyväntahtoista hölmöä kohtaan :)
Ollaan nyt harjoiteltu mm. takapään käyttöä peruuttamalla, ja koska
Staralla on pidetty yllä hoitotoimenpiteitä varten vihjeestä
"kuolemista", on tehty myös sitä perusasennon ja pakittamisen ohella
niin paljon että itsellä alkaa jo tulla korvien yli, Stara sen sijaan
vaan nauttii. Kokeiltiin myös käännöksiä takaosalla etupään pysyessä
paikoillaan, mutta se ei oikein ota tuulta alleen :/ Sivuttaisliikkeet
saa Stara horjumaan ja kompuroimaan, joten en ihan hirveästi ole
viitsinyt harjoitusta tehdä koska koiran mielenkiinto harjoituksiin
loppuu tässä vaiheessa, eikä se itse tarjoa käytöstä vaan joudun
auttamaan sitä. Ehkä tässä vaiheessa liian vaikea harjoitus sille.
Portaita ollaan harjoiteltu hyvin hitaasti, jolloin sen on pakko
tasapainottaa itseään ja asetella jalkojaan.
Lenkit kävelen niin reippaasti että Staran on pakko nostaa vauhtia
pysyäkseen perässä. Tehtiin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä sekä
käännöksiä, ja joka kerta kun koira peitsasi ravin sijaan, pysäytin ja
aloitettiin alusta. Mua häiritsee suunnattomasti sen lihaksettomuus.
Viikko sitten
vedettiin kesäturkkikin. Syynä käynti lähellä lämpöhalvausta
sisätiloissa. Yllättävän kauniisti Stara oli ottaen huomioon että tää
oli eka kerta kun kone edes on päällä sen vieressä saati koskee siihen
:) Käytiin siellä aksakentälläkin viikko sitten, jossa tehtiin lähinnä
matalaa pöytää ja pieniä hyppyjä. Pöytä ja hypyt meni kivasti vaikka
vähän haparointia olikin, mutta idea koko käynnillä olikin että näen
kuinka koira käyttää jalkojaan.
Toissapäivänä käytiin puistossa jossa on iso kivi. Kaverin koiraa kivelle hypyttäessäni Stara tempaisi ja loikkasi kivelle!! Se ei ole ikinä hypännyt niin korkealle :D Alas en antanut sen hypätä sillä pudotus on liian korkea motorisia ongelmia omaavalle koiralle, joten nostin sen alas. Se alkoi tarjoamaan hyppyä myös pienemmälle kivelle, jonka kanssa sitten harjoiteltiinkin hetki. Alastulot pikkukiveltä oli haparoivia, ja alkuun oli kivellä seisominenkin, mutta loppua kohden kiven päällä olo meni hyvin, alastulot sen sijaan ei ihan niin puhtaasti :P
Eilen sain Staran lenkillä kontaktiin vaikka tuli rusakko. Alkuun vähän sääti ja sähläsi, mutta tällä kertaa ei jäänyt tuijottamaan rusakon perään kuten yleensä. Meillä on ollut myös jälleen kaikki tarpeet sisälle tehtynä... Kuluvalla viikolla on ollut vain yksi päivä kun en olisi joutunut siivoamaan. Eilen pissasi kerran ja kakkasi kaksi kertaa sisään. No joo, satoikin ihan kaatamalla jossain vaiheessa ja ulkona oli märkää joten en sinällään ihmettele tuon koiran tuntien.
En lähde edes sanomaan mitään, puhukoon kuvat ja videot puolestaan. Sen kyllä sanon että mä olen kurkkuani myöten täynnä paskapuhetta ja piilottelua koskien jokaikistä eläimellä ilmenevää vammaa tai sairautta.
Ja sitte muutama kuva. Kaunista, eikö vain?
Normaalia liikkumista?
Etujalat menee vasemmalle ja takajalat oikealle. Ei taida raasu tietää itsekään onko menossa eteen vai taakse.
Seisoo joskus nätistikin. Tää on oikeastaan ainoa hyvä kuva pitkään aikaan, kun ei ole kuin yksi jalka vinossa ja selkä ei ole kamalasti mutkalla sivusuuntaan.
Varmaan liian aikaista hillua, mutta Stara on ollut viikon tekemättä tarpeitaan sisälle!!!
Vettä on tullut kuin aisaa ja välistä jopa arska paistanut, mutta yhtäkään ulostetta tai pissaa ei ole tarvinnut siivota. Mä olen iloinen. On astetta rankempaa elää vajaalla sisäsiisteydellä varustetun aikuisen kuin pennun kanssa. Mulle sanottiin joskus että "sähän niin tykkäät pennuista. Nyt sul on ikuinen pentu!!!". Joopa... Mä toivon että tuo oli heitetty vitsillä, vaikkakin jokaisessa vitsissä on aina puolet totuutta.
Asiasta öljyväreihin. Käytiin tallilla hevosia katsomassa tällä viikolla, ja Stara haastoi hannes pystyssä hevosia leikkimään eikä ymmärtänyt miksei ne lähde mukaan. Suuresta innosta johtuen jouduttiin laittaa koirat karsinaan välttyäksemme suuremmilta vahingoilta. Se näytti jotakuinkin tältä:
Tallin jälkeen suunnattiin kaverin luokse kahvittelemaan, ja alla kuvasatoa vierailun ajalta. Kuvissa vapaana juoksee kaverin 8kk ikäinen csv narttu ja toisen karsinakaveri joka on reilu 2v, ja Stara 20kk notkuu vihreässä liinassa. Karsinatoveri on myös osittain liinassa koska muuten vapaus ottaa vallan. Hölmöt...
Kaiken kaikkiaan oli ihana päivä, ja sääkin suosi. Oli muuten poika "hieman" väsynyt seuraavat kaksi päivää. Lenkkeilystä ei tullut mitään kun Stara vaan löntysti eikä jaksanut oikein innostua mistään. Puistoon kun mentiin, se kävi vaan makaamaan aina haisteltuaan hetken.
Ensi maanantaina otan Staran mukaan kun olisi Riesan agility. En aio sitä hypyttää, mutta katsotaan mitä keksitään jos vaikka hieman tasapainoa harjoittaisi.
PÄIVITYSTÄ: Ei olisi pitänyt iloita liian aikaisin... Oltiin pitkällä kävelylenkillä puolen päivän aikaan, jonka jälkeen lähdettiin ystävän kanssa eläinkauppaan. Oltiin alle tunti poissa, ja tultiin meille kahville. Istuttiin takapihalla yli kaksi tuntia samalla kun koirat söivät naudan lumpioita ulkona. Kun sitten otin koirat sisään hetki sitten (kello on on 17.40) ja istuin viideksi minuutiksi koneen ääreen lukemaan sähköpostit, oli koko olohuone kusen peitossa, kusen valuessa myös tonnin painavien uusien lipastojen alle. Tiedän sen olevan Stara koska Riesa on sisäsiisti ja lammikoiden vieressä oli roiskeita joita ei nartuilta tule. Mä olen niin loppu...
Stara on edistynyt sen verran että se jopa hyppää maassa makaavan,
hieman isomman puunrungon yli. Kohelointia se vielä on, mutta se hyppää
joka on valtava edistysaskel. Se myös tasapainotteli kaatuneen rungon
sekä leveän kannon päällä. Koira horjuu ja huojuu ja tasapainon
pettäessä tulee vauhdilla alas (runkojen päältä), mutta se nousee aina uudelleen.
Tässä video jossa Stara nousee kannolle ja alas:
Olen katsonut videon miljoonaa kertaa sillä olen haltioissani että koira vihdoin hyppää. Tällaiset edistykset saavat miettimään että ehkä tää tästä.
Sitten
se kolikon toinen puoli...
Viimeiset kaksi viikkoa olen siivonnut päivittäin, jopa useamman kerran
päivässä, pissaa ja ulosteita lattioilta ja jälleen eilen herätessäni haisi pissa
tyttären huoneessa. Oltiin oltu yöllä ulkona tunnin verran ja tultiin kotiin
puoli kahden aikaan, ja heti aamusta ennen yhdeksää kusta sisällä. Torstaina tehtiin yli puolentoista tunnin lenkki Staran kanssa, jonka
jälkeen olin toiset puolitoista tuntia Riesan kanssa lenkillä Staran jäädessä kotiin puolison ja tyttären kanssa. Kun
pääsin Riesan kanssa kotiin, oli Stara juuri pissannut sisään ja
puolisoni piti sitä aloillaan ettei se kävelisi lätäkön läpi ja
levittäisi sotkua ympäriinsä. Ja ei, täällä ei ole satanut kahta viikkoa.
Stara on viime
aikoina myös kaatuillut turhankin herkästi joitakin kertoja. Onko näillä yhteyttä tuohon
tasapainoharjoitteluun? En tiedä, ehkä jonkin verran, mutta pissailua on
ollut tiheästi jo ennen hypyttämistä. Hypytkään eivät ole olleet mitään
super isoja joten tuollaisen about 70cm, lähes kaksi vuotiaan koiran
pitäisi kyllä selvitä niistä ongelmitta. Toisaalta pissailu ja kaatuilu on alkanut tiheänä suunnilleen samoihin aikoihin, joten onko niillä sitten yhteyttä?
Tää alkaa olla jo tähtitiedettä... Aletaan mieluummin vesisotaa!!!
Vaikka tänään on paistanut aurinko ja oltiin kaks tuntia ulkoilemassa Staran kanssa, se päätti silti pissata ja kakata sisään muutama tunti kotiutumisemme jälkeen. Pari päivää sitten se myös väänsi torttua sisälle. Samoin se on pissaillut muutamaan otteeseen tällä viikolla, eikä nyt ole edes satanut. Meidän upouudet lipastot on imenyt varmaan litroittain kusta tän parin kuukauden meillä olo aikanaan koska ne painaa tonnin enkä saa niitä siirrettyä heti kun tuo pissaa ellei puoliso ole kotona auttamassa, ja pesukone pyörii harva se päivä kusisten mattojen vuoksi. Matot pidän lattialla siksi että jos pissaa tulee, se estäisi edes vähän niiden valumista painavien huonekalujen alle kun lattia ei ole ihan tasainen vaan viettää hieman. Tiedän, naurettavaa, mutta tällä keinolla edes muutamat huonekalujen pissaan hukkumiset on estetty. Papereita on turha laittaa koska tuo silppuaa ne. Kokeiltu on.
Pakko kuitenkin kertoa positiivistakin: Stara on alkanut tarjoamaan perusasentoa aina kun haluaa jotain. Oli se sitten rapsutus, herkku tai mikä tahansa, se tulee sivulle rauhallisesti nököttämään, ja yleensä siten saakin haluamansa. Hemmetti että tuota lähestymistä on harjoiteltu!!! Meidän piti lähteä kaverikoira-toimintaan mukaan, mutta koska mulla ei ole aikaa eikä energiaa joka ikinen päivä harjoitella ihmisten kohtaamisia tuntitolkulla, aloin jo luovuttaa kun ei edetty. Tää antaa kuitenkin uutta toivoa että ehkä me vielä joskus...
Tyttäreni kertoi äsken asiakkaan luota tullessani että Stara oli maannut aamulla paikoillaan, katsonut tytärtä ja pissannut alleen. Se ei ollut noussut vaikka kastui.
Tytär herää aina vapaapäivinä ennen meitä joten oli nähnyt tapahtuman, ja kun itse nousin aamulla ylös ennen yhdeksää ja olin lähdössä koiria viemään ulos, huomasin kyllä että se oli laskenut alleen jossain vaiheessa ja maannut pissassa sillä koiran molemmat kyljet olivat märät, mutten arvannut että se olisi maatessaan laskenut alleen ja jäänyt paikalleen makaamaan. Tätä on tapahtunut joitain kertoja aiemminkin, tosin viime kerrasta on jo parisen kuukautta. Stara oli kuitenkin pirteä ja iloinen itsensä kun lähdin niiden kanssa ulos, joten mistä voi johtua että se pissaa alleen ja jää "tuleen" makaamaan?? Tajuaako se edes että se on pissannut? Vai eikö sitä vain häiritse? Me oltiin kuitenkin oltu viimeisen kerran ulkona yhden jälkeen yöllä ja mä heräsin ennen yhdeksää.
Täytynee laittaa taas lekurille viestiä ja katsella mitä tehdään. Muuten Stara on nyt ollut sisäsiisti aiempien purkauksieni jälkeen, joskin ajoittain tulppa on ja pysyy turhankin tiukassa ja elikko saattaa olla 14 tuntia rojut sisällään kun ei vain ehdi tarpeilleen koska keppi, lintu, ihminen, tmv. Mä olen aika neuvoton kun en ymmärrä tätä.
Tänään aamupäivällä kuumehöyryissäni käveltiin koirien kanssa Puolisoa vastaan lähikaupalle.
Siinä odotellessa oli pakko kuvata Staraa, ohi kävelevien ihmisten hymyillessä koiran hassulle asennolle. Tällaisina hetkinä mietin että pitäisikö tuolle laittaa kyltti kaulaan jossa lukee "Keharikoira". Tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa tuijottaessaan koiraa, mutta se tuntuu silti harmilliselta kun itse tiedän mitä ollaan käyty läpi, mikä diagnoosi on ja kuinka se vaikuttaa meidän arkeen aika rajusti. En kuitenkaan syytä ihmisiä heidän suhtautumisestaan, eiväthän he voi tietää, eikä tällaisia koiria juurikaan ole hengissä.
Tässä nyt kuitenkin muutama kuva:
Kuten näkyy, koira seisoo koko ajan aloillaan korjaamatta asentoaan mitenkään. Se ei ole missään määrin normaalia. Stara muuten pidätti taas sateen vuoksi 13 tuntia. Se pissasi vasta kun oltiin kävelemässä jo takaisin kotiin, vaikka oltiin oltu ulkona tovin aikaa. Aamullakin se pääsi takapihalle johon ei taatusti voinut pissata koska piha oli märkä. Hyi. Laitoin tarkoituksella extrapaljon vettä aamuruokaan jotta alkaisi hätä tulemaan, mutta ei. Neitikoira alkaa tosissaan rassata emännän hermoja prinsessan eleillään, tuon kokoisesta kun ei se sisälle tulevan nesteen määrä ole mikään pieni.
Päivällä katselin eilen harjoittelusta tuotua paksua pahviputkea, josta olin suunnitellut hamsterille ja kissoille virikettä. Stara kuitenkin innostui putkesta, joten pätkäisin sille about puolen metrin pätkän ja lykkäsin nokan eteen kaluttavaksi. Se sai pelkästä putkesta hupia useaksi tunniksi.
Ulosteista en jaksa enää edes avautua, mutta ajattelin kerrankin laittaa herrasta kuvia matkan varrelta. Ylin kuva on otettu vappupäivänä -15, muut ovat vanhempia aina kotiutumisesta tähän päivään.
Kodin turvajärjestelmä.
Talvi 2013-2014
Eka päivä kotona, oltiin juuri tultu kotirapulle pentua hakemasta 22.1.2014 :)
